Nin vuoden harmaina hetkin
tunnen oloni entiseksi,
kuin joskus mielessni takaa vuosien,
takaa tuhannen syksyn ja talven

Ja yh sama lohduton
talvitaivas on yllni
Yh tunnen hengityksen,
vanhan metsn havinan

Ihmislihan syvereiss
kytee ikuinen ahdistus,
ja miss en ole yksin,
miss hengitt ihminen
on kaikki saastunut,
kaikki palanut
Jumalan rakkaudesta
ainoaan prpoikaansa

Kylm talventuuli hyyt
veren kristittyjen suonissa,
ja pelko jyt syvemmll
ihmislihan suojissa

Ja pian on hautajaisy,
vanhan ja verisen tavan noituma
Niin hekin saavat tiet,
tuntea muistoni julman loiston