Katseessani kirkas valo
matkaan läpi autiuden
Kenttä taistelun taakse jäänyt
vain toistaa vaimeita kirouksiaan

Veljeni ja viholliseni;
ei kukaan heistä sano sanaakaan
Miekan terän tunsin rinnassani,
nyt kuulen kutsun Tuonelan

Sade huuhtoo tuhot taistelun,
vereni virtaansa vie

Alla tähtitaivaan pohjoisen
vaan en (enää) päällä maan
Turhaan pelkäisin saapumista
kuolemattomien keskuuteen

Käsi kädessä ikuisuuden
hyppään reunalta tyhjyyden

[English translation:]

[AS ETERNAL]

With a radiant light in my eyes
I travel through this desolation
The field of battle left behind
repeating its subdued curses

My brothers together with my foes;
none of them speaks a word
The edge of a sword I felt in my chest,
now I can hear the call of Tuonela

Wash now rain the ruins of the battle,
carry my blood along the streams

Under the stars of the northern sky
but no more on the earth
Needlessly would I fear my arrival
to the company of the immortal

Hand in hand with infinity
I draw away from emptiness