CHORUS
Peiton alla on pimeää
(Peiton alla on pimeää)
Vaikka peitto ei lämmittäisikään
(Vaikka peitto ei lämmittäisikään)

Muistatsä kun me käytiin silloin ziigaas laivoi,
sillon ikävä ja suru omaa hautaansa kaivoi
Sä tulit, sain sut omakseni, rakkaakseni,
kultaseni hei, olit kaikkeni
Mutten osannut siitä sulle yhtä näyttää,
pelkään sitten jätät mut, ei niin saanut käydä
Joten jätin sut ja lähdin pelkurina karkuun,
mokasin, en ajatellut miltä susta tuntuu

Sit vähän myöhemmin tajusin mitä menetin,
itseäni vihasin ja tahdoin sinut takaisin,
ja sainkin
Tosin vain vähäks aikaa kun tajusin
ettet mua haluakkaan, ollenkaan
Lähdit siksi luotani, kaksi kertaa,
mä hölmö en osannut ees luovuttaa,
roikuin sussa kiinni, ku täys idiootti
Jos oot mun isä, mä vain olen patriootti

CHORUS

Elämäni rupee lähentelee mitättömyyttä,
joten syyttä en tahdo nähdä iäisyyttä
Tahdon vain nähdä sinut kultasein,
vaikka tiedän ettet haluu enää omakseni
Sanoit että teit tämän parhaakseni, hyväkseni,
siihen loppuu minun ymmärrykseni
En ees jaksa rupee elämääni kokoamaan,
koska tää ero jaksaa vaan satuttaa, ja taluttaa

Suru jaksaa mua aina pahempaan, huonompaan paikkaan,
surujen maailmaan
Siellä odottaa, kerho särkyneiden sydänten,
yksinäisten sielujen ikuinen painajainen
Siellä kanssa huono-osaisten ihmisten,
kanssa ikäväni sinut pakosta viettelen
Elelen tietäen ettet ole minun enää,
ilman sua en millään pysty elämään

CHORUS

Olen ikävöinyt sinua niin,
että elämäni hukkui kyyneleisiin
Ja mä haluun uskoo tunteisiin,
oikeisiin, kultaisiin,
ainutlaatuisiin, ainutkertaisiin

Yksi yksinäinen,toisen yksinäisen,
Sen toisen yksinäisen yksinäisyyden
voi poistaa, unohtaa
Elämä alkais loistaa, kukostaa,
ja mä tiedän ettei niin tapahdu koskaan

CHORUS