Selin hiili kasaan seison
sisään katselen
ja mietin sitä mitä ole en
kaiken tiedät teet ja osaat
minua paremmin
niin minä luulen ja pahoin epäilen
te ette minua vaan minä tietä tarvitsen

aavistin etten koskaan
en ikinä milloinkaan
minä pysty tämän parempaan
kaiken sen mikä täällä
lapset minä teille tein
neuvoja annoin ja suojelin
en korjata voi mitä uhosin

hiuksesi kampaan kauniiksi
taakse korvasi tämän kerran viimeisen
yllesi talvitakkisi
kylmä suojaksi autan kerran viimeisen

Silmäni mä suljen
teidät aikuisina nään
onko hyvä että tänne jään
jos kaikki onkin harjaa
uni kuvaa vaan
olenhan lapsi 2 vanhemman
joilla lasta ei saisi
olla ollenkaan

hiuksesi kampaan kauniiksi
taakse korvasi tämän kerran viimeisen
yllesi talvitakkisi
kylmä suojaksi autan kerran viimeisen

rakas lapseni
kulje kanssani
vielä hetken viimeisen
anna anteeksi
olen vaivaksi
en ole pitkään aikaan ollu enää oma itseni