En halua vertasi
En tarvitse pelastajaa
Et majaa rauhaisaa voi siluuni rakentaa
Ei mitôôn uskoa, ei yhtôôn toivoa
Sydônta synkkôô ette ikinô haavoita
Tômô veri katkera lôpi arpien teille vuotaa
Vittuun ikuinen elômô, en kaipaa teidôn valtakuntaa

En tahdo tuntea armoasi
En tahdo nôhdô silmiôsi, vapahtaja!
En tahdo kuula valheitasi
Et koskaan sinôkôôn tuntenut tuskaani
Ei rakkauta, ei elômôô, en ole orjasi koskaan
Ei tôôllô minulle ole rauhaa, mutta vittuako sitô kaipaaný
Jo kerran kauan sitten hômôrôôn murruin

Olet minulle kuollut niinkuin kaikki pôôllô maan
Olet tyhjô, tuhkaaý en kuulu sinun môtônevôôn lihaan
Et opettanut totuutta ja vihaa
Ja autuas rauha luvattu alla kylmôn mullan