Suuren pimeyden varjo on laskeutunut ylle pyhien kirkkojen,
Kun Saatanan mustin siivin saavuimme maillenne
Nyt iskemme kirkkonne tuleen Nauraen katsomme kun pyhät alttarit mustuvat,
Kun lieskat lyövät kristuksen kuvaan polttaen sen unohduksiin ikuisiksi ajoiksi
Kun kalpeat kyyneleenne vierivät me iskemme teidät maahan
Olemme nousseet sotaan valon jumalaa vastaan
Te säälittävät surkimukset jotka polvillanne itkien
Kaivatte tuhkasta kadonnutta hyvyyttä toivotte pian heräävänne unesta
Mutta katsokaa sillä tämä ei ole unta
Tunne kuinka roihuava kirkkosi lämmittää rumia kasvojasi
Yön tyhjyydessä tuuli ulvoo susien äänin raunioissa palaneen kirkon
Puhaltaen unohduksiin kaiken sen häpeän jonka kerran rakensitte
Ja niin on oleva että vielä kerran tulevat liekit nousemaan
Mustempana ja uljaampana kuin koskaan