Pahan puun mets kaukana on,
onnellinen el kaukana siit,
vaan ei vie tie miehi maan, valoon
eik aina onnea riit
Vihre vaara houkuttaa,
mytvett pitkin helppo on kulkee
syvemmlle ryteikkn hukuttaa
pahan puun mets sisns sun sulkee
Viimein seisot edess, pahan puun,
edessssi net hyrteisen (?) suun,
on mielesi heikko, rusinaksi sen,
kutistaa voima ikuinen
Pakoon kyll pst s voit,
mutta odotappas vaan kun pset metsn laitaan
sisllsi metsn valoon toit
ei ihastu koskaan, paha tiehen kaitaan
(haah)
Aina toinen jalka valossa on, ihmisen
toinen jalka pimess
Ja ihmisen tyhmyydell valta on, usein
ptt asiassa tss
Vihre vaara houkuttaa,
mytvett pitkin helppo on,
syvemmlle ryteikkn hukuttaa
pahan puun mets sisns sut sulkee
Siis jos lydt pahan puun,
metsn lepmn, l varjoon heit,
vaikkakin varjo viile on
kulje silti aina valoisia teit
Vihre vaara houkuttaa,
mytvett pitkin helppo on kulkee
syvemmlle ryteikkn hukuttaa
pahan puun mets sisns sut sulkee
Aina toinen jalka valossa on, ihmisen
toinen jalka pimess
Ja ihmisen tyhmyydell valta on, usein
ptt asiassa tss
Valon ja varjon rajaa lie
vaikeaa nhd jos ei piittaa; siksi
jos tiesi joskus pimen vie,
l pahalta puulta kysele; miksi?