Yläasteen kuraattori sanoi ettei must oo mihinkään
se sanoi ettei musta koskaan tuu mitään
se potki potkittua ja syytti syytöntä
kiitos vaan tuesta, kusipää
se osasi itsetuntoni heittää roskikseen
sinne unelmieni kultakaivokseen
kun sen elämä oli perseest niin se syytti mua
mä lupaan etten ikinä unohda
sit jatkoin toiseen kouluun ja siellä sitten taas
toimin kokopäiväongelmamagneettina
niinkuin ongelmasta ongelmaan ilman apua
mietin tuleeko tästä ikinä loppua
en tiedä olenko väärinymmärretty vai väärinymmärtäjä
elämän väärinkäyttäjä, unelmien täyttäjä
vai niiden riistäjä vai aina selvänä suunnannäyttäjä
-kerto: tsikitsiki boom boom harhakuvitelmaa-
nykyään vaa jengi katkeaa kun lisää ydinvoimaa
vaikka vaan kerron tarinoita elämästäni aidosta täysin valehtelematta
kusettamatta, totuutta pihtaamatta
mä olin silloin yläasteella ihan paskana
silloin toivoin et olisin ollut jossain kaukana kaukomailla
äärettömyyden rajamailla, olin silloin täysin tukea vailla
eikä paljoa auttanut kun paskaa niskaan kaadettiin
vittu, poljettiin ku vanhaa fillarii
hyvä ajatella sua, ne mulle selitti
mä en jumalauta ikinä anna anteeksi
sit jossain välissä rupesin kirjoittaa fiiliksiäni paperilleni
purkasin sisintäni, ja tässä sitä ny ollaan, mut unohtanut en oo
en ikinä, turhaa sitä on toivoo
-kerto: tsikitsiki boom boom harhakuvitelmaa-