Tämä talo on varmasti suurempi kuin ennen
ennen sitä kuin tunsin rakkauden menneen
en muista miltä tää näytti, mikä tän täytti
enneku suru tuli, iloisuuden syrjäytti
räjäytti tunteet tuhansiksi sirpaleiksi
pilkkoneet vielä miljooniksi kappaleiksi
biisin riekaleiksi, terävästi kuin veitsi
onnen tunteet mä kirjaan jo paenneiksi
eksyneiksi kuin valo tässä talossa
kadottaa ku pitää kiinni, on helpompaa
satuttaa on paljon helpompaa ku pitää hyvänä
ei lämpöä, on paljon helpompaa pitää kylmänä
mä muistan, sä olit kaunis kuin sateinen maa
ja kauneus on ilta kaupungin valoissa
noissa maailma on pimeyden kilpailijoissa
jotka yrittää pitää surun kiinni raudoissa

jätin sormenjäljet ihoosi, ooo'o
ja niin olen aina luonasi, rakkaani

kaikki mitä tein, tein vain sinuuden tähden
nähden vain kuvasi kanssa miljoonan tähden
rakastaen sua kuin instrumentit musiikkia
rakastaen kuin antikvariaatit antiikkia
mä olen niin yksin että voisin vaikka kuolla
ei sydän kauaa toimi jos ei sitä kukaan huolla
tuolla on kuulemma jossakin taivas
mutta kun en ees jaksa kulkee niin kauas
en jaksa olla yksin, en haluu olla yksin
elää syyttömänä miljoonien syyllisyyksien
sä olit ruusujen aika ilman romantiikkaa
olit keskusvarasto ilman logistiikkaa
ja mä taas, sydän huutaa vaan läheisyyttä, hellyyttä
yksin huutaen suurta vääryyttä
sulla oli vain sinä ja sinut
olisin tavannut koko maailman jos olisit edes kerran huomioinut minut

jätin sormenjäljet ihoosi, ooo'o
ja niin olen aina luonasi, rakkaani
x2