Olen niin vsynyt
tll kuuntelen yt, kuuntelen itseni
vain isin kuulen ne henget, jotka
vievt minua, raahaavat minut pois
Unessa nen talon, nen pihan
joka kasvaa nyt pitk hein
harja nojaa ulko-oveen
eik ikkunoista kukaan katso ulos
Kuun kajo jtynyt joen pintaan
Pihalta, heinikosta lytyy
vanha kaivo, jos vain jaksaisi etsi
kvelen rantaan, saunalle
jonka kivijalka on koivikon peitossa
Kuun kajo jtynyt joen pintaan
joutsenet uivat joessa mytvirtaan
niit lapsena katselin saunan luota
tahdoin matkata niiden mukana
Kuun kajo jtynyt seinn pintaan
Lapsuuden maisemista luulisi
lytvns onnen hetki
tlt niit joutuisi hakemaan
enk uskalla penkoa, uskalla muistaa
Kun hern on hiljaista
kuun kajo on jtynyt seinn pintaan
on tyytyminen vhn
jkaappiin, kaukostimeen
Nyt sieluni tuijottaa minua
TV:n lumisateesta
ja kun katson sit vatsani yli
tiedn, etten ole yhtn mitn
Kuun kajo jtynyt seinn pintaan