Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen,
petollisen valloittajan loppu lähenee
Usvaisten metsien kansa valmistautuu hyökkäykseen,
isiensä uskon puolesta se taistelee

Kun valo katoaa he esiin marssivat
ja miekat rautaiset pian ilmassa tanssivat
Ei henkiin kukaan jää, he kaiken tuhoaa
On vasara heill' kaulalla, risti ruohikkoon putoaa

Teurastus alkakoon
Kuoloon luopion

Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle
kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle

Profeetan lapset,
kohtalonne on kirjoitettu miekkojemme teriin
Liian kauan olette maitamme asuttaneet

Emme tarvitse vapahtajaanne,
emme valkoista valhettanne
Kahlitsematonta ette voi vapauttaa

Luonto on äitimme,
hänen povellaan alttarimme
Pyhimpämme kaikkialla ympärillä asustaa

Hanget säihkyvät, kosket kuohuvat
Ne jumalamme ovat,
omaamme emme anna pois

Pohjoiseen olitte saapuva,
kaukaa tulitte
ja sinne joudutte vielä kerran palaamaan

Sillä jälleen keihäämme
saalistavat luopioiden verta

Kuolema lampaille jotka riistivät uskomme,
Pohjolasta poistukaa tai kohdatkaa kostomme
On jumalanne meille vieras olento,
se ikuisuuksiin kadotkoon, vihamme tuntekoon

Pian armoa jo anotaan, ei pelastusta näy
Metsän piiloon samotaan, tie kirveen terään käy
On taistelu koht' voitettu, jo aamu sarastaa,
pian soturimme ratsastaa kohti Tuonelaa

Kohti Tuonelaa
Valloittaja katoaa

Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle
kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle

Verta vuodattakaa kuolemaa
Rauta kalskahtaa tuskaa
Tappakaa kylväkää tuhoa
Terät tanssikaa verta janoten

[English translation:]

[BLOOD OF AN APOSTATE]

Dying out is the sheen of the sun, darkness
closing in
and the conqueror so treacherous stands at his mortal end
The people of the deep woods gathering for attack,
for the faith of their fathers' they now raise all arms

When the light disappears they march in from
everywhere
and soon their swords made of iron clatter in the air
There's no one to survive, everything they will destroy
Sign of the hammer they carry, to the ground all crosses fall

Let the slaughter begin
Until the traitor's end

The blood of an enemy is pouring down the sword
whilst the blade thirsting for it dashes deeper in

Children of the prophet,
your fate is written within the steel of our blades
For too long have you inhabited our lands

We do not need your savior,
we do not need your lies
Whoever is unfettered, no man can set him free

Nature is our mother,
our altar on her bosom
The most sacred of ours dwell everywhere around

Now see the snowdrifts shine, hear the rapids
rush
They are the gods we worship
and we will not forsake what's ours

And you came up north,
so far from home
where you shall once again return

For once more do our spears prey on the blood of
the apostates

Death to the sheep who deprived us of our faith,
either withdraw from the north or our vengeance you shall know
The god of yours is such a distant creature to our folk,
it shall vanish into eternities with our wrath upon

Soon imploring for mercy with no escape in
sight
Running through the forests but never hiding from our blades
The battle soon is overcome, the morning rays do rise,
and soon do our great warriors ride onwards to Tuonela

Onwards to Tuonela
And the conqueror is gone

The blood of an enemy is pouring down the sword
whilst the blade thirsting for it dashes deeper in

Shed the blood death overcome
Sound the clash of iron pain overcome
Kill them all sow destruction
Clatter in the air declare a hunt for blood