Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa
Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa
Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta
Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta
Peleko se sokasoo rohkeennii mielen
Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten saeraatta
Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään
Ee raakkoo ikkään raahota mikkään
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen