olen niin kevyt, että leijun ilmassa, sun huoneessa
mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa
sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
ja asiat saavat mittasuhteen oikean

sama vanha juttu vahvistaa, se sua mikä ei tuhoa
sain eilen lahjan, jota toivon etten koskaan unohda
nyt oon niin kevyt, että leijun ilmassa korkealla
ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta

tuulee, kun sinä olet tuuli
ja minä olen höyhen sun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

hei, koita unohtaa nuo asiat, jotka sua Г¶isin valvottaa
hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
kaikkein vaikeinta on luottaa
mutta ilman sitä ei mitään saa
mä puhallan ja sä nouset ilmaan

tuulee, kun minä olen tuuli
ja sinä olet höyhen mun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

hyppäät parvekkeelta, muttet putoa
sä näytät kauniilta, kun leijut ilmassa
surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa

tuulee, kun sinä olet tuuli
ja minä olen höyhen sun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

tuulee, kun minä olen tuuli
ja sinä olet höyhen mun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

lennätät mua niin kuin leijaa
korkealla taivaan alla, lennän taas
lennätän sua niin kuin leijaa
enkä päästä putoamaan, lennän taas

tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas