Ohi kiitävää hetki sen
Maailmani pysähtyvän toivoin
Niin se tekikin, ainakin
Veri suoniin seisahtui
Kuin pyörtyen
Jalkani mun kannatti vain vaivoin
Niin ne tekikin, ainakin
Vana veteen tuoksun ui

Valkeaan satiiniin
Hän verhoutui kuin untuvaan
Jääkuningatar maan
Valkeaan satiiniin
Myös minut kietoi taioillaan
Jääkuningatar maan

Joskus satuttaa kai sen täytyy,
Että sydän oivaltaa
Voi säännöt sen rakkauden,
Joka jäänkin sulaan saa
Minne menikin, tiedä en,
Nyt itseään vaan soimaa
Onneton aika on,
Irti päästä uskaltaa

Valkeaan satiiniin'