Kevät aamu pohjolassa
Kalman korppi hyppii hangella
Hamuten suupalaa mätänevää

Kadotettu viattomuus
Nauraa unholasta
Routaisen maan raosta
Nousee rikin katku

Lihan himon raiskaama iho
Ruoskii inhosta vihaa
Mädältä löyhkäävä siemen itää

Tuli nielee lihaa
On aika muistaa vainajaa
Talvinen hanki maistaa
Kyyneltä ihmisen

On surupäivä jumalten
Kyyneleet perkeleen
Huuhtoo verityöt
Maasta vainajien