Kuule kuinka tuulen tytär
laulaa kaunista lauluaan
Kuinka henkäyksensä
lumpeita hiljaa liikuttaa

Syvään vihreään silmien noiden
valo tähtien lankeaa
Sydämessään voima kuin heleä nauru
joka kantaa maailmain taa

Aikojen saattoon tuulen tytär
laulaa kaunista lauluaan
Aallon eksyneen kotiin kutsunsa saa
Hellä kätensä metsän kehtoa keinuttaa

SOTURIN TIE

Suuri on hänen väkevyytensä,
valtava hänen voimansa
Karuilla mailla kasvanut
mies alla jäisen tuulen

Vain vire joukkonsa johtaa
myrskyn silmästä tyveneen
Soturin tie on mainettaan kantaa,
ei miekkaansa maahan laskea saa

Soturi, sankari,
viitan kultaisen kantaja
Taisteluun, kuolemaan,
tiellä jumalten kaupunkiin