Kylmä keskiviikko, sadetta ja harmaata
Keittiön ikkunasta mä tuijotan tunteja
Kun tyhjälle paperille, kirjoitan sanoja,
kuinka eilen vielä mut onneliseksi teit

kerto:
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi

Kyllähän mä myönnän et sulle väärin tein
Mut huomaat sä, huomaat sä, kuinka väärin tuomitsit,
kun oven kiinni heitit, avaimenkin hävitit,
vaikka äsken vielä mulle sä hymyilit

kerto:
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi

Mä soitin ja koitin sulle selittää
mut sanoissa mä sekosin
Mä mietin ja tiesin kuinka vaikeaa sun ois anteeks antaakkaa
Mä soitin ja koitin sulle sopertaa, ei se ollu mun vikakaan
Mä mietin ja tiesin että ikävä mulle silmiini jää

kerto:
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi