Etäällä pohjan mailla
Hylätty järvi on,
Sen saaret nimeä vailla
Ja ranta alaston
Hein' ajalla sen sulaa jää,
Kun kesä Lappiin kiirehtää,
Mutt' syyskuun yö sen aallot
Taas jälleen jäädyttää
Kuvastuu vuoret illoin
Sen kalvoon sinervään,
Ja lappalainen silloin
Käy kalaa pyytämään
Siel' uipi sorsa suruton
Ja peuralauma rannall' on
Ja taajat sääskiparvet
Pimentää auringon
Kun kerran tietää tahtoi
Nyt lappalaiset nuo,
Kuin syvä olla mahtoi
Inarin järvi tuo;
Köys' katkes, laulu kuultihin:
"Niin syvä on, kuin pitkäkin"
Sen syvyyttä ei liene
Mitattu sittemmin
Oi, järvi Pohjolassa,
Sa köyhä-maineinen,
Ei toista maailmassa
Sun laistas, poloinen;
Siell' lymyss' olet vuoriston,
Hylätty, halpa, arvoton
Niin lyhyet on kesäs
Ja talves pitkät on
Don jávri guhkkin davvin
Leat hilgojuvvon nu
Leat báljes geadggit gáttiin,
Eai namat sulluin du
Ja jienat suddet, jávrris duos
Go láddjen álga dalle vuos,
Ja cakcamánu idja
Du báruid galbmot fas