Tuon laakson pohjalla
taivaiden tornien ympäröimänä
Joet vilkkaat risteävät
aikaa ammoista kuljettaen
Saattue pysähtyy
lämpimään sateeseen
Jossain kaukaisuudessa
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspäin
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten
Ukkonen valaisee
seinämät vuorten jylhien
Vesi rummuttaa kattoa metsän
sen kansaa raviten
Tuhannen vuotta kulunut kai
on siitä kun täältä lähdimme
Vihdoin olemme kotona
kaupungissa ikuisten
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspäin
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten
Puisen pöydän äärellä
esi-isät juhlivat
Sirpaleissa rikotun lumouksen
jalat veressä tanssien
Vesi kadonneen järvenselän
iäisyydessä lepää
Heikko pinta peilityyni väreilee
vain kosketuksesta ihmisen
Tuhannen vuotta ja
veljet toisensa pettävät
Niin jumalten kaupungin
kauneus edessämme katoaa