Tuo saaren kappeli katsoo
Kun rannalle tyttönen käy
Suru mielen vallata tahtoo,
Ei armastaan kuulu, ei näy
Hän muistaa tuon kesäisen päivän
Ja hunnun ja kukkaset nuo
Luo alttarin kulki hän vierellään mies,
Jolle syömmensä kuuluvan ties

Yön lempeä hämärä katsoi
Kun rakkaus täyttyä sai
Vaan aamu toi arjen
Ja maksoi se velkaa kai rakastavain
Ja valkoinen laivansa ootti
Jo rannalla kapteeniaan
Ei luotaan pois päästänyt armastaan ois,
Vaan uskoi: pian palata vois

Niin hiljaa, niin hiljaa
JäI kaipaamaan suudelmiaan
Niin hiljaa, niin hiljaa
Käy rannalle uneksimaan:
"Jos rakkaani jälleen laiva valkoinen tois,
Niin hiljaa, niin hiljaa
Jäädä syliini vois"

Mut kohta jo viestiä tuotiin:
Meri ollut on niin armoton
Tuuli nousi ja pilvihin synkkiin,
Loi raivonsa lahjomaton
Ja mustien aaltojen alle
Vei laivan ja kapteenin sen
Kuin yö, toi se tytölle kylmyyden
Sydämen Iäks särkynehen

Niin hiljaa, niin hiljaa
JäI kaipaamaan suudelmiaan
Niin hiljaa, niin hiljaa
Käy rannalle uneksimaan:
"Jos rakkaani jälleen laiva valkoinen tois,
Niin hiljaa, niin hiljaa jäädä syliini vois" (x2)