Erakot luolissaan
Ihmiset huolissaan
Hallitsijat kultatuolissaan
sen tuntee vain mitä on suolissaan

Tulin maailmaan jalkaisin,
silti atomin halkaisin,
vaikka tiennyt en, mistä alkaisin
Olin toivottomin, ylimalkaisin

Kaivoin nenästä verta, kai voin myöntää sen
Kaivoin sielusta kultaa kuin ihminen
Kaivoin nenästä verta ja sielusta kultaa,
vaan löytänyt en Löytänyt en

Ne toivoivat, että heräisin,
tietääkseen mistä oon peräisin
Olin miekka runsasteräisin
Olin sinfonia keskeneräisin

Kuin paimen traumaani vartioin
rasituksesta notkuvin hartioin
Yökaudet kulmilla partioin
Sujui liikenne nuolin ja kartioin

Kaivoin nenästä verta, kai voin myöntää sen
Kaivoin sielusta kultaa kuin ihminen
Kaivoin nenästä verta ja sielusta kultaa,
vaan löytänyt en Löytänyt en

Sydänparastain panin parastain,
vähän lainaten, vähän varastain
Kylvin muualle, niitin sarastain,
vähän lainaten, paljon varastain

Häipyi unelmat rinnakkaiselosta,
ettei yksikään vapise pelosta
"Turpa kii! Älä selosta!
Saat päähäsi kakkosnelosta!"

Kaivoin nenästä verta, vaikka myönnä en
Kaivoin sielusta kultaa -- olin ihminen
Kaivoin nenästä verta ja sielusta kultaa,
ja löysin sen

Nenästä verta, sielusta kultaa
Nenästä verta, sielusta kultaa