(Jussi Hakulinen)
Nuo tuhannet laulut hän tuntee niin
Jotka kapakoista löytyy aina iltaisin
Mutta yhtä hän oppinut ei milloinkaan
Sen laulaa nyt teille mä saan
Nyt satamabaarissa istuu hän
Vaikka elämältä tahtoi varmaan enemmän
Kahva on poissa vanhan kolpakon
Jota kauan hän suudellut jo on
On silmissään meikki joka kertoo sen
Että vartalot on nähnyt miehen tuhannen
Ei enää mahdu hän kauniiseen maljakkoon
Ei enää mahdu hän aurinkoon
JA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEE
SE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAA
SE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUAN
EI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAAN
Hän pitää pientä kuvaa aina mukanaan
Siinä nuori nainen häntä tuijottaa
Se kertoo mitä joskus hän ollut on
Kaunis ja niin viaton
Ja tuohon kuvaan hän salaa joskus vilkaisee
Hän sitä luulee kai vieläkin peilikseen
Mut vaikka ruusun loisto kerran sammuikin
Piikit tallella on vieläkin
JA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEE
SE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAA
SE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUAN
EI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAAN
JA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEE
SE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAA
SE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUAN
EI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAAN
Joo, nyt satamabaarissa istuu hän
Vaikka elämältä tahtoi varmaan enemmän
Kahva on poissa vanhan kolpakon
Jota kauan hän suudellut on
On silmissään meikki joka kertoo sen
Että vartalot on nähnyt miehen tuhannen