Se valo, jonka näin oli himmeä, silti se minut sokaisi
On maailmani nyt sysimusta, en taivaan sineen yllä
On turhaa toivoa rukoilla, koska ihminen itsensä tuhoaa
Pian ei näe ihminen toista, ihmistä pystyssä kulkevaa
Näin ollen jaamme kohtalomme - tuhota saa puolestamme
Uudelleenrakentaa tän tunteettoman maan
Synnin portit taas avaamme - tuhota saa puolestamme
Uudelleenkansoittaa tän katkeruuden maan
Tulin sokeaksi totuudelle, kuuroksi valheille
Nyt puhun järkeä mutta ääneni ei kuulu
Saatana!
Täten julistan alkaneeksi, tuhon täydellisen ihmiskunnan
Kun ihmisen mieli on musta, se kaiken elämän myrkyttää
Perkele! Saatana! Perkele!
Olkoon siis tuhoon tuomittu, tämä julma maa
Tuhon oma, vangittu, jälkensä jättäköön
Saatana! Perkele! Vittu Saatana!