Kaupunki pimenee,
tyhjyys raiskaa harkiten
ymprill arkihuoneen
Jossain kaukaisessa
pimeyden helmassa,
sulottaren ruumiissa
nyt sdekeh palaa
Luen,
olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa,
leijailen ja ajan tuhlaan,
itseni uhmaan
Luen,
olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa,
leijailen ja ajan tuhlaan,
itseni uhmaan
S kirjoitit kirjeen
salaa kaikilta muilta
Avasit tunteiden tulvan ja vannoit
totuuden silmien sineen
Vapaus ja ylpeyden vankeus
vaivaa vastaanottajaa
Aika kuluu ja sen henki
janoaa rakastajaa
Luen
olen yksin ja luen