Nyt kun hiljainen on nurmi luminen,
Ja muisto kivinen, minä suljen silmäni

Ja kiroan sen lupauksen,
Kun sanoin että en aio olla vihainen

Vaikea hengittää, vain niin vähän jää
Lämmittämään, kun jatkan elämää

Kuinka saisinkaan taas pääni nousemaan,
Kun edes nukkumaan en käydä uskalla

Mutta päivät pitenee

Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois

Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu,
Niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän

Kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan,
Ettei tuulet löis, veis veto mennessään

Siitä päivät pitenee

Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois

Levitän tuhkaa hangelle, että uusi kasvaa vois

Levitän tuhkaa hangelle
Käsken kevään ilmoille