no enkai usko että minua sä uskoisit
tiedänhän että kyllä sinä yritit
ja tiedän että sanon ihan aina huomenna
vaikka huomista ei koskaan saavuta
antaisin mitä vaan jos pääsisi lähtemään
pois täältä, koko tämän planeetan päältä
mutta jokin ihme pitää minut hengissä
kai se on uskottava ettei oo pakotietä
ja mä todella yritin olla sulle se oikea
tiesin etten siltä tieltä saa poiketa
mut minuuteni oli kanssani erimieltä
ei se multa kysynyt mielipidettä
no tässä mä oon taas ihan yksinään
no kai se on ihan ymmärrettävää
koska en ees pidä minuutta, millään ymmärrä
se vain tulee, täysin kysymättä
ehkä voisit vielä kerran mua ymmärtää
kyllä minäkin osaan välittää
pienen hetken jälkeen musta aina umpeutuu
sinne sisälle jääneet paleltuu
tuntuminen on itsestään kii sanottiin
ja mä hölmö siihen vielä uskoinkin
kunnes tajusin ettei tähän oo lääkettä
se on aina osa mun elämää
kai se on vain opittava hyväksymään
ettei muuta tuu tapahtuun tässä elämässä
ei huomen, ei tänään, ei ikinä
näinä päivinä sun pitäis olla tässä vieressä
mä en jaksais aina olla yksin
kanssa pääni sisällä olevien erimielisyyksien
ikävyyksien, näiden typeryyksien
kuljen tätä tietä pettymyksien
mietin, että saanko sua enää koskaan takaisin
siitä antaisin vaikka ihan koko galaksin
jos mä vaan voisin, no alkaa hämärtää
tuskin vaan ilta tätä fiilistä hävittää
ehkä voisit vielä kerran mua ymmärtää
kyllä minäkin osaan välittää
pienen hetken jälkeen musta aina umpeutuu
sinne sisälle jääneet paleltuu
x2
sinne sisälle jääneet paleltuu