[ASKELMILLA]
[esinaytos]
[MAAILMALLE]
Kuun viel varttuessa
Kulki kuiskaus pll veen kaukaa
Aallot levotonna livt
Vasten sateen pieksem rantaa
Kauan hiljaisia lienneet
Salot alla pohjoisen taivaan
Vain yksininen vire tuulen soi
Keihs karhunkaatajan
Maassa saaliin vierell vartoi
Vaiti suurta laivaa saapuvaa
Ei kukaan tiennyt nhd sarastukseen
Ja piv laski taas
Kuulkaa huuto korppien
Halki taivaiden,
Nin saapuu tuho jumalten
Maailmaamme
On tullut se aika jolloin auringon pyr
Veren vuodatuksesta katkeaa
Liput kauniit liehuen
Airut rantakiville astuu
He miekoin meit tervehtivt,
Vapaudesta puhua saavat
Loimet vieraat yllns
Puiseen ristiin veriveli tarttuu
Hn suden mahdin mielii taltuttaa
Keihs karhunkaatajan
Vastaan krmekielt nyt nousee
Ja iskee lpi kurjan sydmen
Vaan eivt sankarit en nouse raunioille
Ja laulumme tuuli vie
Kuulkaa suru metsien
Halki aikojen,
On pyht kivet kaadettu
Ja kansa voipunut
Valtaa kuoleman sylist
Uhmaa ters vlkkyen
Tuoni ksiss jumalten,
Maine miehen ikuinen
Jo syttyvt nuo soihdut, ne ruumiit krventvt
Ja syyttmien sielut tuomitaan
Kuinka riistvt he jumalat nyt viereltmme,
Vaikenevat tuhannet edess murhaajan
Kirveenkuva rinnalla
Karhun lailla taistellen,
Ukon voima sydmess
Viel kaatuu viimeinen
[RAUNIOILLA]
[loppunaytos]
[English translation:]
[AT THE RUINS]
[AT THE FOOTSTEPS]
[prologue]
[TO THE WORLD]
Under the growing moon
There drifte