Tien laitaa kerran kävelin
mä sätkä huulillain,
näin sitten kylän-pahasen
ja sieltä huoneen sain
Mä iskin kortit pöytään
ja tuplaviskin join
Mä voitot keräsin
ja paikalliset puhdistin
Mä elin niin kuin kuningas
vaan kuinkas kävikään:
pöytään keinui kuningatar,
Mary nimeltään
Hän sanoi: "Huone 26
on mulla jekku uus,
sen nähdä saat"
Mä paukun loppuun join,
en pannut vastaankaan
Aamulla kun heräsin
sen heti aavistin
Häipynyt on Mary kanssa
joka killingin
Taas tietä kävelen,
ja päivä paahtaa vaan
Ei ollut tyttö *jotain* eilisen
tuo Mary ollenkaan,
ei ollenkaan
Kun huoneparin päässä
Maryn jälleen kohtasin
Hän yritti mut lumota taas
silmin säihkyvin
Mä silloin hänet ammuin
ja sätkän sytytyin
No jopas jäätyi entisestään,
tuo sydän Marynkin,
sydän Marynkin