olen niin kevyt, että leijun ilmassa, sun huoneessa
mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa
sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
ja asiat saavat mittasuhteen oikean
sama vanha juttu vahvistaa, se sua mikä ei tuhoa
sain eilen lahjan, jota toivon etten koskaan unohda
nyt oon niin kevyt, että leijun ilmassa korkealla
ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta
tuulee, kun sinä olet tuuli
ja minä olen höyhen sun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
mä korkealle nousen taas
hei, koita unohtaa ne asiat, jotka sua öisin valvottaa
hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
kaikkein vaikeinta on luottaa
mutta ilman sitä ei mitään saa
mä puhallan ja sä nouset ilmaan
tuulee, kun minä olen tuuli
ja sinä olet höyhen mun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
sä korkealle nouset taas
hyppäät parvekkeelta, muttet putoa
olet niin kaunis, kun sä leijut ilmassa
surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa
tuulee, kun sinä olet tuuli
ja sinä olet höyhen mun vietävänä
tuulee, taas kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas
tuulee, kun sinä olet tuuli
ja minä olet höyhen sun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas
lennätät mua niin kuin leijaa
korkealla taivaan alla, lennän taas
lennätän sua niin kuin leijaa
enkä päästä putoamaan, lennän taas
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas