Näin Nadja, Nadja, kuiskii tuuli vain,
Ei enää lisätä voi kaipuutain,
Kun yössä yksinäni kuuntelen,
Ja tuuli soittaa jälleen kerraten, vain nimen sen

Näin Nadja, Nadja, tuuli viestin toi
Vain nimes kuulen, en sua nähdä voi
Taas valvon miettien näin yhtä vaan,
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan,
Jos sun vain saan

Kun kerran kohdattiin, katsoin sokaistuen aurinkoon,
Kun luotain lähdit, niin, jäI vain varjo jonka vanki oon
Kun viivyit vierelläin, olit ilma, jota hengitin
Kun lähdit jälkeenpäin, on kuin tyhjiössä kulkisin

Oi Nadja, Nadja, annoit ymmärtää,
Mä etten enää sua ehkä nää
Niin sílti muuta uskoin kuitenkin, kai koko menetyksen oivalsin,
Vain myöhemmin

Oi Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan,
Niin luulen taas sun luoksein saapuvan
Ja valvon miettien, näin yhtä vaan,
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan, jos sun vain saan

Oi Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan,
Niin luulen taas sun luoksein saapuvan
Ja valvon miettien, näin yhtä vaan,
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan, jos sun vain saan