Kuule kuinka tuulen tytär
laulaa kaunista lauluaan
Kuinka henkäyksensä
lumpeita hiljaa liikuttaa
Syvään vihreään silmien noiden
valo tähtien lankeaa
Sydämessään voima kuin heleä nauru
joka kantaa maailmain taa
Aikojen saattoon tuulen tytär
laulaa kaunista lauluaan
Aallon eksyneen kotiin kutsunsa saa
Hellä kätensä metsän kehtoa keinuttaa
SOTURIN TIE
Suuri on hänen väkevyytensä,
valtava hänen voimansa
Karuilla mailla kasvanut
mies alla jäisen tuulen
Vain vire joukkonsa johtaa
myrskyn silmästä tyveneen
Soturin tie on mainettaan kantaa,
ei miekkaansa maahan laskea saa
Soturi, sankari,
viitan kultaisen kantaja
Taisteluun, kuolemaan,
tiellä jumalten kaupunkiin