Jos jätän muovipussin lattialle pyörimään,
Siihen se jää, kunnes itse noukit sen talteen
Jos saan sinulta hedelmän, vaikka kuoritun,
Ensin se jää syrjään, lopulta syömättä kokonaan
Lupausten tärkeysjärjestykseen ei ole selvää, ei
Mitään tuntumaa

Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta
Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta,
Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,
Jälkikuva luomilla viivähtää
Aurinko on kaikennäkevä tähti,
Jota me vain emme pysty näkemään

Rikos on vanhentunut, en voi jäädä tullissa jumiin
Mieli on pirstoutunut, en voi kertoa satua loppuun
Jokaisella on vainajansa, kynttilää en syttymään saa,
Ei siihen liity mystiikkaa, jos kerran innostuu: että
Maailma toisin asettuu ja tuntee sopivansa kuvaan,
Kun näkee kudonnaisen kätketyn kääntöpuolen

Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta
Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta,
Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,
Jälkikuva luomilla viivähtää
Aurinko on kaikennäkevä tähti,
Jota me vain emme pysty näkemään

Jos olet opettaja, pysy koskemattomana
Jos olet lahjoittaja, pysy tuntemattomana
Jälkeeni tuleville hakkaan pilkan ohittamiini
Puihin kadotessani umpimetsään

Ja varjot lyhenee ja syvenee,
Jälkikuva luomilla viivähtää
Aurinko on appelsiini lasin alla,
Jota ei voi koskettaa