Kun ajan lapset vilustuvat uudisten tuulissa,
he kiroavat menneisyytensä
Kun tuomenoksa taittuu pienen käden kosketuksesta,
se varjoillaan maata pommittaa
Uunilintu uunissa ja kaikki paikoillaan,
liian paljon pelissä siis taakse poistukaa

Maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan
Oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa
Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa

Kun nainen painaa enemmän kuin henki lasten huulilla,
häpeä on tyyny jolle vanhus painaa pään
Rauha on kuin rutto jota vastaan taistellaan,
kiire kasvaa kulkiessa
Pääsi on jo vadilla, Johannes olet vihannes
Piiat kyykkii, jonottaa kun rouvat pesee hameitaan

Maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan
Oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa
Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa

Maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan
Oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa
Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa