Kerran sankari mätkähti tarinastaan
Satukirjasta arkehen vaan
Outoja katseli maisemiaan,
Kun ei linnaa näy ainuttakaan

Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet
Eivät neitojaan pelastamaan
Minnepä saapuikaan hän matkallaan,
Näki työtä ja touhua vaan

Refrein:
Ihmisten silmissä tuikkivan sen
Näki lämpöään hehkuvan innostaen
Läpi aikuisten huolten ja haastehien
Näki rakkauden - ja hän tunnisti sen

Eipä sankari ei kohta haikaillutkaan
Satukirjaansa seikkailemaan
Löysi hän onnen ja sankaruuden
Tosipaikoista arjesta vaan

Refrein

Ihmisten silmissä tuikkivan sen
Näki lämpöään hehkuvan innostaen
Läpi aikuisten huolten ja haastehien
Näki rakkauden