Ei Jumalaa, ei tll
Hiipii kuolemasi, lhestyen saalistaan,
haalii vanhaan skkiins, tulen
tuoreesta uhristaan
Ei elm kytev

Jhtyy tulisija sydmesi rell,
tuhka karisee huomisaamun peitten
Ja nousee surun monumentti kaiken
keskell
ylle avunhuutojesi varjon heitten

Yksin pystyynkuolleen metsn keskell
Usva nousee hautapaikkojenne ymprill,
eptoivon ja kauhun kmmenell

Jos kaikki onkin slimtt kaameaa,
sudentaival alkaa vapaudessa,
kun ei sylje kirkko moraaliaan ankeaa
etk kylve en sairaudessa

Kun synkk hetki ly
ja kuulet metst kadonneet,
harmaanhopeana ennen kiiltneet
veitset vereen ovat juopuneet

Silmt ihmismisten hahmojen,
kylmnkeltaisina tuijottaen
Hiljaa, liikkumatta, odottaen,
matkaan viimeiseen saattaen