Valon hetket j¤¤v¤t aina varjoihin pimeyden Ja viel¤ koittaa aika jolloin
Alkaa yæ ikuinen Valon surma, varjon voitto ja katso osat k¤¤ntyv¤t, ei
En¤¤ ylimielisten halveksuvia katseita

Ei en¤¤ tekopyhyytt¤ Saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu

Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heid¤n turhat sanansa Nyt orpoina
Seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia

Miss¤ on ylpeytenne nyt? Kadonnut on valtanne, j¤¤nyt alle varjon Mutta
Meid¤n aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik¤ meille
Kuuluu

Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme

Ei en¤¤ tekopyhyytt¤ja pimeys laskeutui