Katselin tietä kulkiessain,
Miksei se vietä, nousee se vain
Raskas on askel, Kulkurin Kuu,
Pian seurakseni ilmaan tuu

Matkalla jostain, jonnekkin taas,
Kimpassa kahden, näin kuljetaan
Seuraa ei muiden kaivatakaan,
Ystävät kahden vaan

Taivaalla loistaa Kulkurin Kuu,
Sitä ei viedä multa voi muut
Kulkurin sielu, sydän ja suu,
Toisilleen uskoutuu

Joillekkin paistaa aurinko ain'
Toisille pelkkä heijastus vain
Auringon paiste pinnalta kuun,
Jo mullekkin näin kantautuu

Kumpikin meistä, kulkiessaan,
Nähnyt on monta yönkulkijaa
Kerrota niistä ei kuintenkaan,
Toisilleen korkeintaan

Taivaalla loistaa