Lattialla fakiirin, makasin ja tärisin, silmät selälläni palelin
Lattialla fakiirin, kaupunkia kuuntelin, sen yllä leijailin
Ja vaikka kieli sen kovin vieras olikin, mä sitä ymmärsin

Tunsin lähelläni väreilevän hyvää asiaa,
joka joskus ilmestyy vain kadotakseen taas
Lähelläni väreilevan hyvää asiaa, joka viipyy toisinaan,
joskus menee menojaan

Kuinka rohkenin, ihmettelin itsekin, kun mä otin vuoteeni ja kävelin
Haamujeni kanssa kättä paiskasin, mua vaisto vei ja minä seurasin

Tunsin lähelläni väreilevän hyvää asiaa,
joka joskus ilmestyy vain kadotakseen taas
Lähelläni väreilevan hyvää asiaa, joka viipyy toisinaan,
Tunsin lähelläni väreilevän hyvää asiaa,
joka joskus ilmestyy vain kadotakseen taas
Lähelläni väreilevän hyvää asiaa, joka viipyy toisinaan
joskus menee menojaan

Tunsin lähelläni väreilevän hyvää asiaa,
joka joskus ilmestyy vain kadotakseen taas
Lähelläni väreilevan hyvää asiaa, joka viipyy toisinaan,
Tunsin lähelläni väreilevän hyvää asiaa,
joka joskus ilmestyy vain kadotakseen taas
Lähelläni väreilevän hyvää asiaa, joka viipyy toisinaan