Kylmassa kolkossa huoneessa Ilman turvaa, ihmisarvoa
Et tieda syyta siella oloosi Paasetko koskaan elavana vapaaksi?

Kylma kalmaa, sydan hakkaa Odotat turhaan ruokaa, juomaa
Uskallat et paikaltasi liikkua Uskallat tuskin edes hengittaa

Kuulet huutoja tuskaisia Armoa anovia
Iskuja, aseen laukauksia Armottomia

Syyn tiedat huutoihin Sita myonna et itsellesi
Kyyneleet silmissasi Hiljaa, peitat korvasi
Askeleet lahenee On sinun vuorosi Kuolla

Pelkosi on poissa Kipu, joka maaraa

He viilsivat sinua kasvoihisi Maistoit oman veresi
He polttivat ihoasi Tuskaasi et usko todeksi
He nauttivat katsella kidutustasi Eivat valittaneet, teloittivat perheesi

Pelkosi on poissa Kipu, joka maaraa

Kuulet huutoja tuskaisia Armoa anovia
Iskuja, aseen laukauksia Armottomia

Kylma piipun suu hivelee niskaa
Lasket allesi viimeista kertaa
Kuoleman tunne sinut valtaa
Et kipua tunne enaa koskaan