Hääpäivänä hautajaiset, sukulaiset silmät turvonneina seisoivat
Satoi niinkuin arvasitkin, päivä oli otollisin mustiin pukeutujille
Arkun päälle heitin viitosen, kumarruin vielä kuoppaa katsomaan
Sadevesi pesi kuopan seinämät, murtui alta maa
Mä kuoppaan horjahdin
Olen haudassa, en jossain muualla
Omaiset ei välitä, ehkä eivät huomaa
Hiekkaa hautaan lapioitiin, elävältä hautauduin
Nielin hiekkaa
Hieman siedin
Ei mitään enää voi
Se varmuus kyllä paljon pelastaa
Loppunut on ilma täältä
Kukat viety haudan päältä prässiin painumaan
Jäin mullan alle näin
Ei kukaan mua tullut noutamaan
Ei sattuneet kai joutamaan, pian minut tappoi routa maan
Olen jossakin, en tunne maisemaa
Levyt viedään kellariin, kaikki muukin pois
Lattia löytyy alta mullan, valkoiset on seinätkin
Olen siellä missä hautajaisten sankarit palelee
Kun avaan suuni ja sanon asiani harkiten
Se kuulostaa kuin olisin ulkoa oppinut sen
Kun toimin toisin kuin annan odottaa
Toiset menneisyyteeni viittaa ja opettaa
"Ymmärrän", vastaan puhelimeen, jos joudun pettymään
Kirjan vastaus on kolme, olen väärässä
Jälleen, viimeksi olin vuonna
Veri on hyvää kun yksin juo, on jaettu ilo puolet vähemmän
Kuvan ja tekstin yhteys vaivaa:
Mistä tuntee kunkin motiivit?
Tietyntyyppisissä lauluissa aina purjehditaan pois
Kuulostaako se vakuuttavalta, jos ei muuta voi kuin matkustaa?
Ostan puvun, saavun paikkaan, vaihdan painon toiselle jalalle
Näyttelen eheää sivullista, huomaamatonta