Joskus muistot herää,ku kuuntelet himas räppii
tai kuljet kaduil,kannat cäppii,
niit kesäsii öit,ku olit frendien kaa chillaa
tai tyttös kaa,kaupungis illal,
muistot nousee,ku suurel valkokankaal,
näät kaupungin valot,tai kimman ruskeet silmät,
haistat ne kadut,tai kimman hajuvedet,
ne muistot vahvenee,olit missä vaan,
ja sillo ne sua aina jostai muistuttaa

Muistot nousee,olit missä vaa,
vaik oisit muijan kaa menos tekee jotai kivaa,
muistat sen tytön,surulliset kasvot,
ku kerto jättävänsä sut,
et sä siint välitä,
mut silti ei pysty,lähtee ryppää dokaa,
mutsiki kuoli,ei ollu aikaa,
sillä opettaa sua,loppuun asti,
se oli sen tehtävä,ei kestäny loppuun asti,
sen elämä päätty,ihan liian aikasi,
ei se tuu,vaik kui toivoisit sen takasin

täs oli vaan osa,miljoonist muistoist,
on muistoi mutsist,koulst ja muijist,
joillaki enemmän,joillakin vähemmän,
kaikki muistaa ne aina ulkomuistust