Sieraimiini tulvii pyhn veren lyhk,
hiekasta kuunharmaasta on tullut
tummempaa
nyt yss
Mustaa
Syysaamun auringon noustessa jlleen
kirpen pakkasen ratsailla,
hengitykseni huuruaa silmissni
Tuuli vaikeroi - selkni takoo,
hiekka rannalla paljastuu
syvnpunaiseen vrjytyneen
Ikuisesti, luulen, monien muistiin
j tm aamu vainoamaan
Ruumisrykkit kasvavat kuolleista
ristin ja poikien Isnmaan
Ikuisesti, luulen, monien mieliss
viha sumentaa ajatuksen
mutta Sotamme on viisaudesta
pts veljiemme puolesta
Taistelkaa puolesta synnyinmaan,
itienne kodin ja turvan takeeksi
Pappi, pastori tai piispa miklie,
ristiinnaulitkaa omaan kirkkoonsa!
Luovuttamaan ei pid meidn,
loppuun asti vie vain yksi tie!
Julistamme sodan vastaan kirkkoa, loppuun asti vie vain yksi tie!
Kun avuton piispantytr on ensin
raiskattu,
ja vaikka viimeiset hpisivtkin
verist ruumista,
hnen stkivn ruumiinsa osia
sytetn
Islleen
vasta sitten piispa hirtetn
rakkaaseen pihakoivuunsa
Tie vie kohti julmuutta,
synkn muiston rell