Kaunis tyttö kertoo roiston tielleen astuneen
Sen tiirikoineen tiensä tyttökullan sydämeen
Temppuilunsa tuotti hälle hurmaa, hekumaa
Ja mielipahaa, masennusta, rintaa kalvavaa
Se lähti juuri kun sai tytön siihen uskomaan
Et´ otettaan irrottaa ei aio uhristaan
Yksiössä asustaa mies ja oottaa noutajaa
Et´ se kiipeis portaat oven taa kopistelemaan
Aika ystävät on karistanut kannoiltaan
Ja väsyttänyt vihamiehet kaunaa kantamaan
Ikkunasta kuuluu kuinka jossain nauretaan
Oudot kasvot kansoittavat kotikatua
Montakohan tarinaa kaupunkiin katoaa
Ei kaikille ees riitä kertojaa
Niitä on mahdotonta muistaa
Niitä on vaikee unohtaa
Ne kaiullansa kiusaa kuulijaa
Mä torikahvilassa joskus aikaa kulutin
Sen ihmisiä siitä syrjäsilmin katselin
En tunteneeni väitä heistä ensimmäistäkään
Enkä tiedä mitä kuului kunkin elämään
En tunteneeni väitä heistä ensimmäistäkään
Enkä tiedä mitä kuului kunkin elämään
Mä olin käypäläinen kaupungissa, ulkopuolinen
Tieni kulki hetken heidän tietään sivuten
Montakohan tarinaa kaupunkiin katoaa
Ei kaikille ees riitä kertojaa
Niitä on mahdotonta muistaa
Niitä on vaikee unohtaa
Ne kaiullansa kiusaa kuulijaa
Montakohan tarinaa tomuks askel jauhaakaan
Ahne askel joutavissa toimissaan
Niitä on mahdotonta muistaa
Niitä on vaikee unohtaa
Joku jossain kummastelee kaipuutaan
Montakohan tarinaa kaupunkiin katoaa
Ei kaikille ees riitä kertojaa
Niitä on mahdotonta muistaa
Niitä on vaikee unohtaa
Ne kaiullansa kiusaa kuulijaa
Montakohan tarinaa tomuks askel jauhaakaan
Ahne askel joutavissa toimissaan
Niitä on mahdotonta muistaa
Niitä on vaikee unohtaa
Joku jossain kummastelee kaipuutaan