Oli maassa kyl ja kylss kirkko
Kirkossa torni valkoinen
Suuressa tornissa valkoisessa vartioi kello rautainen
Merkkin pyhst uskosta, pyhst paikasta, haudoista kuolleiden
Vaan on haihtunut usko, pyhyys kuollut ja hautakivet kaatuneet
[Kerto:]
Ja rautakello kajahtaa
Ihmiset peittvt korvansa tuskissaan
Kuin verta vuotavaa
Muistoa paeten piiloihinsa katoaa
Pellot hiekaksi muuttuneet
Luontoidin pihassa kuivuneet
Olevaisuuden kiroukseen
Rautakello kajahtaa uudestaan
Metsist jljell kantojen kuopat
Joesta uoma kivinen
Ihmisist en tyhj kuori
Unohtunut ajatus iloinen
Kopeudessaan leuhkivat vauraudellaan
Hurskailivat itselleen
Maailma suuttui ja rannan mursi
Joi vedet pois heit rankaisten
[Kerto]