sanat pyhn elimi
hiest mrkn kun kosken
kasvoihisi sydn kuuma
verenraskaaan
perille en ymmrtnyt
koskaan osaavani
vaikka tunsin tien niin hyvin
osannut en kulkea
kuka meist taitaa kipesti kaaduttuaan nauraa
lytessn maasta kiven taivassyntyisen
laske psi rauhaansa
lep hetki lennostasi
anna maailman menn tietn
aina suurta yt pin
sinulla on hulluutesi
hulluuksiini sopivat
kulmillasi elo juhlii
himon koski kuohuaa
silmissni vahvuutesi
huuhtoo kiven ihoksi
kuin tuuli pilvipaimenena
ksi ottein pitvin
aarre piilee siell tiedn, miss kerran makasimme
tietmtt onneamme, tuntematta kotia