(Juha Lehtovuori)
Miehet työnsä tehtyään palaa kotipihaansa
Jo melkein kaiken nähtyään ne juo taas pyhään vihaansa
Ja naiset lapsineen syrjässä seisovat
Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat
Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heitä jotka poispäin kulkee
Niin tuskin kaivataan
SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄN
SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDEN
JOS SINNE MÄ AINA JÄÄN
Ja sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietävät
Eikä armopalaa anota, saa unohdus pelkäävät
Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heitä jotka poispäin kulkee
Niin tuskin kaivataan
SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄN
SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDEN
JOS SINNE MÄ AINA JÄÄN
Miehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojaten
Näytelmä päivittäin toistuu laskee aurinko sen muistaen
Vaan yksi pieni poika
Jää pihaan seisomaan
Hän katsoo kiskoja noita
Ja lähtee kulkemaan
SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄN
SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDEN
JOS SINNE MÄ AINA JÄÄN
SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄN
SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDEN
JOS SINNE MÄ AINA JÄÄN