Seison Keskellä Kinosten
Näen Ylläni Pimeyden
Suloisen Pimeyden
Lennän Siivillä Korpin
Yli Kylmän Pohjolan
Allani Kiiltää Jäinen Vuori
Tuo Vuori Tuonelan
Henget Heräävät Unestaan
Tumman Metsän Varjoista
Henget, Nuo Petojen Valtiaat
Metsien Kuninkaat
Kävelen polkua Sumuista
Ohi Laaksojen Muinaisten
Tuo Polku on Ikuinen
Sieluni Tyhjyyden
Se Vie Minut Ikuiseen Kadotukseen
Elämään Tuonpuoleisee
Siellä Kohtaan Herrani
Hän Ottaa Sieluni
Vaellan Yli Järven Jäisen
Etsien Tietä Takaisin
Järvi Sulaa Jäljessäni
En Pääse Enää Palaamaan
Tuohon Maailmn Ikuiseen
Katson Kauas Horisonttiin
Näen Korpin Palaavan
En Päässyt Enää Matkaan Sen
Jään Siis Tänne Ainiaan
En Tunne Enää Kylmyytä
Jäätävien Tuulin
Kuolema on Lähelläni
Ainiaan