Tyttö herää keskel yötä, nousee ylös vuoteesta
Peittää käsil korvat ku äänet päässä huutaa taas
Raottaa verhoo, katsoo tummaa taivasta
Kalterit ikkunassa estää karkaamasta
Ei auta rukoukset, ei kyyneleetkään lohduta
Äänet pääs ei lakkaa, tytön hiljaa tukahduttaa
Mieli täynnä demoneita pitää sitä otteessaan
Lääkkeet, tahdonvoima keino pahan taistelussa
Painutaan alle maan, pois pahasta nukkumaan
Lennetään taivaaseen, tuu perässä mä jo edeltä meen
Täydellistä sillon ku on aivan hiljaista
Kastaa kasvot veteen, kaikki on niin kirkasta
Äänet vaikenee ja lääkkeet väsyttää
Rauhottavaa suones tytön paikoillensa jättää
Taas kuluu tunnit ja ilta alkaa hämärtää
Kuu ja tähdet ainoo valo mikä huoneen täyttää
Tyttö sulkee silmät, ei toivo kättä auttavaa,
Vaan kättä joka hänen kehtoansa keinuttaa
Aamu sarastaa, mut mikään ei oo muuttunu
Se edelleen on vaan itsessä sulkeutunu
Ja makaa sängyllänsä lääkehumalassa
Kylmässä koleassa mustavalkomaailmassa, ilmeettömät kasvot kertoo todellisen tilan
On rakkaus haihtunu, meidät vallannut on viha
Ei lainkaan hoitoa, siis ei lainkaan toivoa
Rautanaula kädes ranne auki, kohti valoa
Painutaan alle maan, pois pahasta nukkumaan
Lennetään taivaaseen, tuu perässä mä jo edeltä meen
Nyt hän tietää mitä tehdä
Taakse jää ahdinko, taakse jää huudot rauhan, eteenpäin palkinnot
Tyttö kohtaa pimeän, se tappaa kirkkaan valon
Vaan kohtaamalla kuoleman voi päättää vaikean paon
Nyt on yö pimee, kun kaikki muut nukkuu
On kyyneleitä vuodatettu silti virtaa, nukkuu
Ja vielä muutama hetki, on hän itteään paemmi Tänään päättyy retki
Joten yli rajojen on hän nähnyt pakotien
Tyttö liikkuu varoen suojas varjojen
Astuu sillan päälle, ei epäile yhtään
Vesi alapuolel näyttää tilaa tyhjää
On hän kokenut jo tarpeeks, nyt valmis heittää kaiken
Päätös on tehty mut edessä on vaikein
Tytön kylmät jalat ottaa viimesen askeleen
Ja hengenvedot loppuu jääkylmään veteen
Painutaan alle maan, pois pahasta nukkumaan
Lennetään taivaaseen, tuu perässä mä jo edeltä meen