Pienen järven rannalla
Kauan sitten kadonneena
Seisoo mökki yksinäinen
Talo kaikkein kovimman
Marssii omalla maallaan
Omat saappaat jaloissaan
Ne ei kivissä kompuroi
Vaan potkaisee ne pois
Nyt on mies!
Suureen hetkeen valmiina
Puoli pulloa nauttineena
Päänsä painaa tuvan nurkkaan
Hohtimet hoitavat hamuaa
Järki lähtee, ääni jää
Veri täyttää nielun, suun
Kyllä mies kivun kestää
Mutta ei häpeää
Nyt on mies!
Aamuisin herätessäni evästän itseni päivään
Kertaamalla mielessäni kaikki ne asiat,
Joissa olen elämässäni epäonnistunut,
Ja kaikki ne mahdollisuudet,
Jotka olen jättänyt käyttämättä
Te ette tiedä mitään
Minä tiedän kaiken
Tukeanne en tarvitse
Apuanne en kaipaa
Itse oman hautani kaivan
Viereen kiven komeimman
Itse oman ristini kannan
Sen viimeisen matkan pahimman
Nyt on mies!