Joi poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hän kouristeli itkien
Nyt viina veisi voiton
Niin äiti saapui huoneeseen
Valituksen kuulleessaan
Hän vaiti katsoi juoneeseen
Kalman kalpeaan
Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin alleen
Kun poika yski
Verta lattialle
Mitään sanottavaa ollut ei
Käsi tarttui nyt, vei toiseen
Äidin katse ulos vei
Aamu aurinkoiseen
Niin kului tunti, toinenkin
Ja hiljaseks sen pojan veti
Ja äiti ylleen haalarin
Ja saappaat jalkaan veti
Yli pellon pahaisen
Hän raahusti naapuritaloon
Astui varoen
Vähäiseen taloon
Ei kiire vaivannut kysyjää
Vain yhdestä oli huoli
Soittakaa kirkolle
Kun poika äsken kuoli